Autistiset nerot / Autistic genious

(Scroll down for english text)

Inhimillinen älykkyys on nykyajan psykologiassa käsite, jolle ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä käsitettä. Älykkyys on mielletty abstraktioiden ajattelemiseksi, käsittämiseksi, oppimiseksi ja suunnittelemiseksi johdonmukaisesti ja tarkoituksellisesti. Ihmisellä on maailman eliölajeista kehittyneimmät ja hienostuneimmat aivot. Älykkyyden määrittäminen on yhä kiistanalainen aihe. Se on hyvin monimutkainen ja moninainen ilmiö, jolla on useita merkityksiä. Älyllinen kyvykkyys ja kehitys autismin kirjon oireyhtymässä on ollut myös lääketieteen aihe.

Vuonna 1943 Yhdysvalloissa asunut itävaltalaissyntyinen psykiatri Leo Kanner väitti autistien älykkyydestä, että luonnostaan autistiset lapset olivat älyllisesti heikkolahjaisia. Seuraavana vuonna Saksassa julkaistu itävaltalaisen lastenlääkärin Hans Aspergerin väitöstyö kuitenkin torjui Kannerin olettamukset. Aspergerin mukaan ”autistisilla psykopaateilla” oli skemaattinen ajattelu, terävä muisti ja vahva tarve päivittäisille rutiineille. Asperger kirjoitti teoksensa saksaksi, minkä takia vasta 1980-luvun alussa brittiläinen lääkäri Lorna Wing löysi hänen työnsä. Wing myös nimesi ”autistisen psykopatian” Aspergerin oireyhtymäksi. 1990-luvulla Aspergerin oireyhtymästä tuli tunnustettu kehityshäiriö. 2000-luvulla on esitetty, että monilla tunnetuilla historiallisilla hahmoilla on kenties ollut autismin kirjon oireyhtymä. On pidettävä muistissa, että tälläiset psykiatriset diagnoosit mahdollisuudella leikitteleviä hypoteeseja vailla tieteellistä perustaa.

”Ainoa ero hullun ja minun välillä on se, että minä en ole hullu”, sanoi espanjalainen surrealistimaalari Salvador Dalí. 1900-luvun suurimpiin maalareihin kuuluvaa Dalía pidetään taiteellisena nerona. Silti hänet tunnettiin myös eriskummallisesta ja tungettelevasta käytöksestään. On sanottu, että nerouden ja hulluuden välinen raja on seitinohut. Nero on henkilö, jolla on erityislaatuinen kyky kehittää oivaltavia ajatusmalleja ihmisluonnon eri osa-alueilla. Neroilla on ollut edistyksellinen merkitys tieteenaloilla ja taiteenlajeissa ihmiskunnan historiassa. Monilla historian neroilla on kuitenkin ollut pakkomielteistä ajattelua, omalaatuista käytöstä ja sosiaalisen viestinnän vaikeuksia. On todennäköistä, että heillä on ollut autismin kirjon oireyhtymä, joka on menneisyydessä tulkittu väärin tunnekylmyydeksi, epätavalliseksi käytökseksi tai jopa hulluudeksi.

Irlantilainen psykiatri Michael Fitzgerald kannattaa ajatusta, että moni länsimaisen sivilisaation johtavista neroista on ollut autistisia, kuten hollantilainen filosofi Baruch de Spinoza, saksalainen säveltäjä Ludvig van Beethoven, brittiläinen kirjailija George Orwell ja yhdysvaltalainen taiteilija Andy Warhol. Hänen mukaansa myös eräillä tunnetuilla irlantilaisilla, kuten Jonathan Swiftillä, James Joycella ja William Butler Yeatsilla, on ilmennyt Aspergerin oireyhtymään viittaavia oireita. 2000-luvulla Fitzgerald on tehnyt diagnooseja useista historiallisista henkilöistä ja todennut, että heillä on ollut autismin kirjon oireyhtymä. Vuoden 2005 teoksessaan The Genesis of Artistic Creativity: Asperger’s Syndrome and the Arts Fitzgerald esittää, että 21 eurooppalaisella ja yhdysvaltalaisella nerolla on ollut autismin kirjon oireyhtymälle tunnusomaista käytöstä. Kaikki alan ammattilaiset eivät kuitenkaan hyväksy Fitzgeraldin analyysejä. Fitzgeraldin vuoden 2003 teoksesta Autism and Creativity: Is There a Link between Autism in Men and Exceptional Ability? brittiläinen lääketieteen aikakauslehti British Journal of Psychiatry kirjoitti kielteisen arvion, jossa häntä syytettiin näennäistieteen harjoittamisesta.

Aspergerin oireyhtymää luonnehtivat kapea-alaiset harrastukset, motorinen kömpelyys ja kehno sosiaalinen kanssakäynti muiden ihmisten kanssa. Monilla suurimmista tieteellisistä neroista ennen 1900-luvun loppua on ollut autistisia ominaisuuksia. On kuitenkin mahdotonta tehdä luotettavaa diagnoosia, koska autismin kirjon oireyhtymää ollut tuntematon lääketieteellinen tila heidän elinaikanaan. Leonardo da Vinci, Michelangelo, Henry Cavendish, Nikola Tesla ja Albert Einstein ovat klassisia neroja, joita on epäilty autismista.

Leonardo da Vinci ja Michelangelo di Lodovico Buonnarroti olivat renessanssiajan Italian tunnetuimmat yleisnerot (uomo universale). Leonardo oli erityislaatuisen etevä taiteessa ja luonnontieteissä, mutta hän ei ikinä julkaisut kirjoja ideoistaan, vaan jätti kokoelman käsikirjoituksia ja piirroksia useissa koodekseissa. Hän oli krooninen viivästelijä, joka kulutti vuosia tai jopa vuosikymmeniä yhden ainoan maalauksen tekemiseen. Useimpia hänen keksinnöistään ei tehty ennen kuin hänen kuolemastaan oli mennyt vuosisatoja. Michelangelo puolestaan oli pahamaineinen äreästä mielentilasta, lyhyestä pinnasta ja heikosta tunnehallinnasta. Hän eli askeettisesti, vaihtoi harvoin vaatteita ja piti vähän ystäviä. Hän nautti maalaamisesta ja kuvanveistosta enemmän kuin sosiaalisesta kanssakäynnistä ja työskenteli kuvallista täydellisyyttä kohti.

Henry Cavendish oli brittiläinen kemisti ja fyysikko, joka löysi vedyn, mittasi Maan massan ja selvitti ilmakehän koostumuksen. Silti hän oli sairaalloisen ujo eikä hänellä ollut sosiaalista kanssakäyntiä muiden kuin lähisukulaistensa kanssa. Hän pelkäsi naisia. Hän harvoin vaihtoi ajatuksia suullisin viestein, vaan lähetti kirjeitä kotiapulaisille. Ainoa sosiaalinen tilaisuus hänen elämässään oli Lontoon Royal Societyn viikoittainen tapaaminen, jossa hän istui hiljaa ja yritti näyttää näkymättömältä.

Nikola Tesla oli serbialaissyntyinen yhdysvaltalainen keksijä, joka edisti merkittävästi nykyaikaisen sähkötekniikan kehitystä. Hän kehitti vaihtosähkömoottorin, joka salli siirtää vaihtovirtaa tehokkaasti kotitalouksien käyttöön. Tesla myös kärsi kummallisista päähänpinttymistä, jotka viittaavat pakkomielteiseen luonteeseen. Hän inhosi bakteereja ja ylipainoisia ihmisiä. Hän seurasi äärimmäisen jäykkiä rutiineja joka päivä. Teslalla oli eideettinen muisti, jolla hän pystyi siteeraamaan kokonaisia kappaleita kirjoista ja hallita kahdeksaa kieltä. Tesla kertoi, että hän ei suunnitellut keksintöjään paperille, vaan kuvitteli ne päänsä sisällä pienintä yksityiskohtaa myöten. Hän ei ikinä avioitunut ja hänellä oli vähän sosiaalisia kontakteja. Viimeiset elinvuotensa Tesla vietti erakkona ja ruokki kyyhkysiä.

1900-luvun tunnetuimman fyysikon Albert Einsteinin korkeaa älykkyyttä ja oikukasta persoonallisuutta on yritetty perustella sillä, että hänellä oli autismin kirjon oireyhtymä. Einsteinilla oli kielellinen viivästymä, mikä esti häntä oppimasta puhumaan ennen neljän vuoden ikää. Hän sai äkkinäisiä raivokohtauksia. Hän ei etsinyt tuttavuutta ikätovereidensa kanssa, vaan nautti yksinäisistä harrastuksista. Jo varhaisella iällä matematiikka kiehtoi häntä ja hän väitteli filosofisista kysymyksistä. Hän oli pikkuvanha oppilas, joka loisti luonnontieteissä, mutta hän koki klassisten kielten opiskelun tarpeettomaksi. Myöhemmällä iällä hän oli stereotyyppinen hajamielinen professori.

Jopa Hans Aspergerissa esiintyi Aspergerin oireyhtymää viittaavia oireita. Hän oli sosiaalisesti introvertti henkilö, jolla oli kankeat motoriikan liikkeet. Hänellä oli myös elinikäinen mieltymys Franz Grillparzerin runoihin. Asperger lausui Grillparzerin runoja muille ihmisille, vaikka nämä eivät edes halunneet kuunnella hänen monologejaan. Ei tiedetä, osasiko Asperger epäillä, että hänellä saattoi olla Aspergerin oireyhtymä.

In modern psychology, human intelligence has no commonly accepted definition for the concept. Intelligence has been considered as thinking, processing, learning and designing abstractions in a logical and meaningful manner. Human beings have the most advanced and sophisticated brains out of all organisms of the planet Earth. Yet defining intelligence remains a controversial issue. It is a highly complex and diverse phenomenon with various meanings. Intellectual capacity and development in autism spectrum disorder has been also subjected to medical science.

In 1943, Austrian-born psychiatrist Leo Kanner, living in the United States, insisted on autistic intelligence that, by nature, autistic children had diminished intelligence. Next year, a doctoral thesis published in Germany by Austrian pediatrician Hans Asperger rebuffed Kanner’s presumption. According to Asperger, “autistic psychopaths” exhibited schematic thinking, bright memory and a strong need for daily routines. Asperger scribed his studies in German, which is why it was not until the early 1980s that British pediatrician Lorna Wing discovered his writings. She also renamed “autistic psychopathy” as Asperger syndrome. In the 1990s, Asperger syndrome became a recognized developmental disorder. It has been suggested that several well-known historical characters may have had autism spectrum disorder since the 2000s. It should be noted that such psychiatric diagnoses are purely speculative hypotheses without a scientific basis.

”The only difference between me and a madman is that I am not mad”, said Spanish surrealist painter Salvador Dalí. One of the greatest painters in the 20th century, Dalí is considered an artistic genius. Yet he was known for his bizarre and obtrusive behavior. It has been said that there is a fine line between genius and insanity. A genius is a person with an extraordinary ability to develop innovative thinking patterns in various aspects of human nature. The geniuses have made pioneering contributions in academic disciplines and fine arts through human history. However, many historical geniuses have exhibited obsessive thinking, eccentric behavior and difficulties with social communication. It is likely that they have had autism spectrum disorder which has been misinterpreted as emotional detachment, atypical behavior or even insanity in the past.

Irish psychiatrist Michael Fitzgerald advocates the idea that several preeminent geniuses of the Western civilization have been autistic, such as Dutch philosopher Baruch de Spinoza, German composer Ludvig van Beethoven, British writer George Orwell and American artist Andy Warhol. According to him, famous Irishmen like Jonathan Swift, James Joyce ja William Butler Yeats have also shown symptoms related to Asperger syndrome. In the 2000s, he has diagnosed several historical figures and indicated that they have had autism spectrum disorder. In his 2005 book The Genesis of Artistic Creativity: Asperger’s Syndrome and the Arts, Fitzgerald suggests that 21 European and American geniuses have had behavioral patterns consistent with autism spectrum disorder. However, Fitzgerald’s analyzes are not accepted by all experts. The British Journal of Psychiatry wrote a negative review on Fitzgerald’s 2003 book Autism and Creativity: Is There a Link between Autism in Men and Exceptional Ability? that accused him of promoting pseudoscience.

Asperger syndrome is characterized by narrow interests, motor clumsiness and poor social interaction with other people. Many of the greatest scientific minds before the late 20th century have had autistic qualities. However, it is impossible to base a trustworthy diagnosis, since autism spectrum disorder has been an unknown medical condition during their lifetime. Leonardo da Vinci, Michelangelo, Henry Cavendish, Nikola Tesla and Albert Einstein are classic geniuses who have been suspected for autism.

Leonardo da Vinci and Michelangelo di Lodovico Buonnarroti were the most well-known universal geniuses (uomo universale) of the Renaissance Italy. Leonardo was extraordinarily gifted in art and natural sciences, but he never published books of his ideas, leaving a collection of manuscripts and drawings in various codices. A chronic procrastinator, he took years or even decades to finish a single painting. Most of his inventions were not made until centuries after his passing. On the other hand, Michelangelo was infamous for grumpy mood, short temper and poor emotional control. He lived ascetically, rarely changed clothes and had few friends. He enjoyed painting and sculpting more than social interaction, striving for visual perfection.

Henry Cavendish was a British chemist and physicist who discovered hydrogen, measured the density of the Earth and investigated the composition of atmospheric air. Yet he was cripplingly shy and he had no social interaction with anyone, except his close relatives. He was afraid of women. He seldom communicated with verbal messages, sending letters to domestic servants. The only social event in his life was a weekly meeting in the Royal Society of London, where he sat quietly and tried to look invisible.

Nikola Tesla was a Serbian-born American inventor who significantly advanced the development of modern electrical engineering. He developed the induction motor, which allowed transferring alternating current efficiently for household use. Tesla also had peculiar preoccupations, which indicate to obsessive-compulsive personality. He detested germs and overweight people. He followed extremely rigid routines each day. Tesla had eidetic memory, which made him able to cite entire passages from books and master eight languages. Tesla told that he did not design his inventions on paper, but he developed them inside his head to the smallest detail. He was never married and had little social contacts. In his later years, Tesla became a hermit and spent his time feeding pigeons.

The high intelligence and quirky personality of Albert Einstein, the most famous physicist of the 20th century, has been tried to justify with autism spectrum disorder. He had a lingual delay which impeded him from learning speech until the age of four. He had sudden fits of rage. He did not seek companionship with his peers, but enjoyed solitary pursuits. In early age, he was fascinated by mathematics and debated on philosophical questions. He was a precocious student who excelled in natural sciences, but he found studying classical languages unnecessary. In his later years, he was a stereotypical absent-minded professor.

Even Hans Asperger showed symptoms related to Asperger syndrome. He was a socially introverted individual with awkward motor movements. He also had a lifelong fascination with the poetry of Franz Grillparzer. Asperger recited Grillparzer’s poems to other people, even though they did not want listen to his monologues. It is not known whether or not Asperger suspected that he may have had Asperger syndrome.